Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kokkoja kaatosateessa

Voi tätä kesää, voi näitä ilmoja!
Bergen teki taas uuden sade-ennätyksen, eikä taida Stavangerkaan siitä niin kaukana olla. 
Ennätysmäisellä vauhdilla lainehtivat myös juhannustunnelmat sadeveden kyydissä katukaivoihin, eikä yötöntä yötä nähty täällä ollenkaan - harmaus ja pimeys hallitsivat aamusta iltaan.
Kokkoja nyt sentään poltettiin - niihin kaadettiin vain ensin koko kylän sytytysnesteet ja valtava määrä tahtoa - ja sitten ihailtiin ja lämmiteltiin! 


Sytytysnestettä helminauhana.






Mekin sonnustauduimme sadevarustukseen ja kävimme juhannuskokolla, jonka sytytysmestarina toimi entinen työkaverini. Aikamoinen tehtävähän se on saada läpimärkä kokko kaatosaateessa tuleen, mutta mestarin periksiantamattomuus (ja se valtava määrä sytytysnestettä) palkittiin komeilla liekeillä ja tyytyväisellä yleisöllä. 

Kävimme vielä ohimennen toisellakin kokolla ja sitten lampaita moikkaamassa. Sade loppui kotiin päästyämme  - tietysti ;)
Kurjan sään lisäksi olen sairastanut flunssaa, joka helpottaa vasta nyt, joten tämä juhannus meni monellakin tapaa vähän ontuen ja vaitonaisesti.








Kotosalla koristeltiin sentään vähän.




























Juhannuspäivänä siirryimme maalle ja saimme kuin saimmekin ihan kauniin illan.
Minä tein kesäkeittoa ja herkuttelimme sitten vierasmökissä, jonne katoin juhannuspöydän. 






Juhannus toi mökkiimme myös sangen suloisen vieraan, sillä pihakoivussamme asuvan kirjosieppoperheen lapsi lähti pesästään ja lensi suoraan sisälle mökkiimme - kaksi kertaa! 
Varovasti kannoin sen koirilta turvalliseen paikkaan ja seurasin, miten äitisieppo komensi lastaan siiville ja peräänsä.
Vauvasieppo tuntui ihastuneen minuun, sillä se palasi yhä vain mökin portaille.
Illansuussa se sitten lensi äitinsä perään syreenipuuhun ja sen jälkeen en sitä enää nähnytkään.

Toivottavasti pikkuinen selviytyi reissustaan.....minä jo aloin kantamaan siitä huolta.





Vauvasiepon kanssa mökkimaisemissa.





Sunnuntain vastaisena yönä kurja juhannuksemme kruunattiin vielä rajulla ukkosmyrskyllä, joka toi mukanaan sata salamaa ja vuonossa jyristelleen ukkosen.
Salamat löivät pahimmillaan niin tiheään, ettei niiden välillä ollut kuin muutama sekuntti ja koko vuonoa valaistui niiden ansiosta lähes aavemaisesti. 

Sunnuntaiaamu valkeni sekin sateisena ja kesää kaipaavan sietokyky oli taas koetuksilla. 
Tällaisina päivinä ei auta muu, kuin laittaa kahvia tulemaan, sytyttää kynttilä pari ja kuulostella sadetta, joka rummuttaa vanhan talon kattoon. 
Ikkunasta näkyvä maisema on sitäpaitsi kaunis sateellakin ja juuri nyt vuonossa uiskentelee lintuperheitä - ihania untuvikkoja vanhempiensa vanavedessä.

Eliane ja Lars hymyilevät seinällä ja kun heidän elämäänsä miettii, kokee suoranaista häpeää omasta kitinästään! 

Eliane ja Lars uskoivat rukouksen voimaan ja hakivat jaksamisensa raamatun teksteistä. Siten oli mahdollista jaksaa silloinkin, kun huono sää vei sadon tai sairaus lapsen - näin olen heidän omista merkinnöistään ja kirjoituksistaan ymmärtänyt.
MItäpä siis sateesta - meillähän on kaikki hyvin!







Tänään täällä on sentään kesä, lämmintä ja kaunista! 
Olemme nauttineet siitä koko päivän ...sommaren er kort, de mesta regnar bort...




Hyvää loppuviikkoa teille kaikille :)


Marianna

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Vuoristossa


Peräkärry keikkuu auton perässä alas soraista mökkitietä ja herättää pensaissa laiduntavien kevätkaritsojen uteliaisuuden. Ne puskevat ja tönivät toisiaan (ikäänkuin parhaista näkymistä kilpaillen) ja haluavat selvästikin nähdä, mitä kaupunkilaiset tällä kertaa touhuavat.
Peräkärryssä matkustaa kasvihuone! 
Se jatkaa matkaansa kottikärryillä ja keikkuu laatikko kerrallaan alas kiviportaista mökkipolkua. Lammasyleisö kannustaa viikinkiä, joka tasapainoilee laatikoidensa kanssa. Viikinki loukkaa olkapäänsä ja mutisee jotakin paikallista, kilttiä marmatusta, mutta saa kuin saakin laatikot mökkipihalle, vieläpä ehjinä ja oikeasssa järjestyksessä.
Minä olen iloinen - minulla on kasvihuone!

Perjantai-ilta mökillä oli jo niin juhannusmainen, kaunis ja auringon kultaama, että rannalla tuli istuttua kauan. On ihanaa potkaista kengät jalastaan, kahlata mereen ja hengittää syvään täydellisesti rauhoittuen. 
Eikä mikään maistu paremmalta, kuin iltakahvit tällaisena kesäiltana!

Rakkauteni tätä vanhaa taloa, sen pihapiiriä, rantaa ja venevajaa kohtaan yllättää minut tuon tuostakin voimakkuudellaan....niin tälläkin kertaa. 
Miten sitä voikaan rakastua vanhaan torppaan?!  

Tunsin huonoa omatuntoa siitä, että olin viikkoa aikaisemmin, ystävättäreni upealla vapaa-ajanasunnolla vieraillessani, nimittänyt torppavanhustani työleiriksi ja ihastellut heidän luksusasumistaan sen helppouden ja virtaviivaisen tyylikkyyden lumoamana! 

Minähän rakastan työleiriäni -  jokaista pihan ruusupensasta, kallioita kiipeävää klematista, syreenipuuta, pihakoivua lintuperheineen, venevajan pääskysiä, luumupuita, vanhaa päärynäpuuta ja ennenkaikkea 200-vuotiasta talovanhustani.
Pihapiirissä puuhasteleminen ja torpan hoivaaminen ovat kyllä jatkuvaa työtä, mutta minähän rakastan tehdä sitäkin. Olen omin käsin parantanut torppavanhuksen 70- ja 80-luvuilla saadut ruhjeet, tehnyt siitä unelmamökkimme ikäänkuin mummojemme hengessä ja tuonut siten takaisin osan lapsuuttamme.....tiedättekö....perhoshaaveja, vesikauhoja, vanhoja Aku Ankkoja, palasaippuaa, mummolta perittyjä kahvikupposia, pitsiverhoja ja pelargonioita ikkunalaudoilla. 

Perjanai-ilta jatkui kullanhohtoisena ja minä pyysin torpaltani anteeksi. 









Vanha Rogaland seilasi ohitsemme valoisassa illassa. 
Ja katsokaapa....juhannus tulee olemaan ruusuntuoksuinen! 




Mustalla metsäetanalla on lupa kulkea täällä. Se kuuluu luontoon ja pitää iberialaiset kurissa. Se ei myöskään tee mitään suurta vahinkoa hyötykasvejen suhteen. 






Launtaina jouduimme jättämään torpparielämän jälleen viikoksi, sillä meitä odottivat työt vuoristomökillä, jota valmistelemme myyntiin.
Päivä oli mitä kaunein ja ajomatkamme Strandista Hellelandiin täynnä niin kauniita maisemia, että päätin ikuistaa niitä .... vaikkakin liikkuvasta autosta :)










Perillä vuorilla tehtiin töitä. Päivä oli kuuma ja hikinen, mutta illalla vuorille saapui sumu, joka tuntui hyvältä, vaikka toikin mukanaan hyttysiä..... ja voi miten ne minua söivätkään. Suomalainen veri tuntui olevan eksoottista vaihtelua vuoristohyttysten ruokalistalla - viikinki kun sai olla ihan rauhassa, kun taas minä muistutan tällä hetkellä jonkinlaista rokkopotilasta :)

Tämä vuoristomökki tullaan myymään kaikkine kalusteineen ja varusteineen, joten sen myyntiin valmistelu on lähinnä stailaamista jo talossa olevilla huonekaluilla ja esineillä, sekä järjestelemistä/siivoamista. 
Entiset asukkaat ovat remontoineet ja sisustaneet mökkinsä perinteiseen vuoristomökkityyliin ja mikäs täällä oli ollessa. Maisemat ovat huikeat ja mikä parasta, vuoristopuroissa ja niiden kivikoloissa voi käydä kylpemässä ja uimassakin. Talvella täällä on lunta ja lumikengät & pulkka kuuluvatkin mökin varusteluun.


Tämä on unelmamökki hänelle, joka rakastaa patikointia kesällä ja hiihtämistä talvella.







Ikkunasta avautuva maisema. 



Mökin takana on terassi.




Tämä viihtyi meillä ja rakastui tuuletuksessa olleeseen mattoon.







Sunnuntaina kuvasin Eigelandsdalenin tietä, jonka tunneliosuuksilla on varoitusmerkkejä tunneleissa mahdollisesti olevista lampaista. Nopeusrajoitus on 80 km/t, joten tämä tuntuu aika hurjalta.



Vuoristomökki on nyt esittelykunnossa, niin sisältä kuin ulkoakin, sillä viikinki teki metsätyöt ja siivosi terassit & pihan. 



Juuri nyt jännitellään juhannussäätä, joka ei kovin suuria lupaile. 
Meillä on aikomus/toive polttaa mökkirannassa kokko, mutta saapa nähdä miten sää sen sallii. 
Sateen sattuessa lienee parasta perehtyä vain niin taikoihin, jotka sateessa on helppoa toteuttaa, eli pullot valmiiksi ja juhannuskastetta keräämään. Sillä kun pesee kasvonsa, on kauneus taattua koko seuraavalle vuodelle! 
Kerrottiinhan sitä myös, että lähteiden vesi muuttui juhannusyönä viinaksi, joten siitäkään ei liene sateen tullen pulaa.
Märät kukat tyynyn alla eivät ole kivoja, mikäli sitä sulhasta haluaa nähdä (kellä sitä ei vielä ole), mutta heinäpellossa saattaa olla ihan kivakin pyöriä ilman rihman kiertämää ja jos se kaste kerran kaunistaa, niin tuohan on tehokuuri koko kropalle.

Poutaa kuitenkin toivon, sillä kesäyötä olisi kiva ihailla ja karkoittaa ne pahat silmät ja muut kakkiaisenergiat taas kokkoa polttamalla.



Lenkkikuvia täältä kotipoluilta.
Kultasade on kukintansa kukkinut, mutta kaunis se on aina.



Lenkkipolun varrella kasvaa ruusuja kuusipuiden välissäkin.




Omassa pihassa kukintaansa aloittelevat syysvuokko ja salvia.






Hyttysenpistojen lisäksi olen onnistunut saamaan myös pienen kesäflunssan ja hoitelen nyt kipeää kurkkuani kreikkalaisella vuoristoteellä ja hunajalla, jota lähdenkin taas kohta lisää hakemaan! Loma lähestyy ja minä jo lasken malttamattomana päiviä.

Tällä kertaa lomalle kanssani matkaa myös siskonpoikani Helsingistä, joten meillä tulee olemaan tavallistakin hauskempaa.



Ensi juhlitaan kuitenkin juhannus ja tietenkin myös nuoremman tyttäreni peruskoulun päätösjuhla, joka on huomenna. Virallisen osuuden jälkeen nuoret jatkavat kesätanssiaisilla ja asutkin vaihtuvat siinä välissä kansallispuvusta tanssiaisasuun. 
Uskomatonta ajatella, että nuorinkin siirtyy jo lukioon, eikä meillä ole enää lapsia peruskoulussa. Aika - miten se onkaan kiitänyt.





Mitä mainiointa Mittumaaria teille kaikille,

Marianna




torstai 15. kesäkuuta 2017

Ystävät


It is the friends we meet along the way that help us to appreciate the journey! 

Aurinkoinen kesäpäivä, hyvät ystävät, kuplia lasissa, leppoisaa ruuanlaittoa, retki rannalle ja maailman parantaminen iloja, suruja, huolia ja hauskoja juttuja jakamalla - siinäpä ainekset onnelliseen naistenpäivään, jollaista lauantaina vietimme. 

Ystävättärien kanssa vietetty aika lataa akkuja monellakin tapaa, sillä kuten sanotaan: surut puolittuvat ja ilot tuplaantuvat, kun ne jakaa ystävien kanssa, eikä näistä tapaamista puutu nauruterapiaakaan! 
Tällä kertaa akkuja latasivat myös ne maisemat, joissa päiväämme vietimme - Ogna ja Sirevåg täällä Jærenin rannoilla.

Olimme vieraina ystävättäreni upealla, kalliolla kukkulalla komeilevalla vapaa-ajan asunnolla, joka sai kyllä haukkomaan henkeä ihastuksesta! 
Hulppeat puitteet luksusluokan "mökkeilyyn" mahtavailla näköaloilla höystettynä - sitä tarjoili tämä kalliokartano, eikä ollut meillä vierailla valittamista.



Palaan vielä päiväämme kuvien kautta, mutta lähdetäänpä ensin perjantai-iltaiselle rantaretkellemme Hellestøn rannalle.

Kuvat on otettu ilta-kahdeksalta sateisen päivän jälkeen ja siis perjantaita, mikä tarkoittaa, että rannalla ei ollut meidän lisäksemme juurikaan väkeä. Maisemat, joita talvisin paljon kuvailen, ovat nyt vihreät ja paikoitellen lupiinimerien kaunistamat. 
Keräsin niistä kimpun kotiin vietäväksi ja mietin samalla, paljonko niiden leviäminen vahingoittaa rannan harvinaisempaa, rauhoitettua kasvillisuutta. 
Lupiini on Norjassa mustalla listalla.














Lupiinit kotipihassa.
Löysin eräästä puutarhaliikkeestä hauskan vesiämpärin puutarhaa somistamaan. Ämpäri kulkee nyt taikaämpärin nimellä ja on jo ollut useamman ihmisen tutkittavana.









Ja sitten lauantain maisemiin! 
Tätä osaa läänistämme kutsutaan Sør-Jæren:ksi.
Täällä maisemat ovat sileiden kallioiden karulla tavalla kaunistamia ja kaiken takana kimaltelee Pohjanmeri. Jærenin hiekkadyynirannat jatkuvat täälläkin ja kaiken keskellä on upeita niittyjä, sekä Ognan hieno golfkenttä, jotka tuovat vehreyttä muuten niin kallioiseen maisemaan.

Me kiipesimme ensin Sirevågin sotamuistoalueen kallioille saksalaisbunkkereita ihmettelemään. Niitä täällä rannoilla riittää ja kapeiden käytävien ja tähystysaukkojen sisältä voi vieläkin miltei kuulla saksalaisia huudahduksia....niitä ei ole ollenkaan vaikea kuvitella.
Bunkkerit ovat rumia, mutta maisemat upeita.




Ruman saksalaisen ampumahaudan saa kauniimmaksi, kun sinne laittaa suomalaisen Charlien enkelin :) 



Maisemaan istuvaa arkkitehtuuria. 





Matkalla Ognan rannalle.







Rannalla otettiin ne pakolliset selfiet ja nautittiin auringon hellivistä säteistä.




Mökillä nautittiin kuplivaa, ihailtiin maisemia ja tietenkin itse rakennusta, joka sekin oli maisemaansa istuva, hyvällä maulla sisustettu arkkitehtuurinen helmi. 








Norjalaisen kalliokartanon emäntä on suomalainen.



Kiitos vielä tätäkin kautta emännälle aivan hurmaavan ihanasta päivästä.



Kesäkuu etenee harppauksilla, mutta säät vaihtelevat yhä. Lämpöä tulee lainehtien aina silloin tällöin, mutta sateet ovat olleet lähes päivittäisiä ja aurinko on useimmiten pilviharson takana.
Koulut loppuvat ensi viikolla, joten toivommekin, että kesä alkaisi viimeistään silloin.


Kesäkuun etenemistä kuvina -

Kesäkuun auringonlaskuja kotisaarella.




Nuorimmaisen viimeinen tentti yläasteella oli eilen ja sitä juhlittiin mudcake:lla puutarhassa.




Tämän hetken kukkija on mustaselja, josta aion ensi viikolla tehdä taas mehuakin.





Muutama kesäkuinen hetki





Tässäpä tämä tällä kertaa. 
Minulla on nyt lomaan asti kiirettä, sillä stailaan myyntiin omakotitaloa ja vuoristomökkiä - kivaa, mutta vaativaa. 
Koko perhe auttaa projektissa, onneksi, mutta paljon olisi tarkoitus saada valmiiksi ennen kesälomaa ja saattaapi olla, ettei blogille jää juurikaan aikaa.




Siksipä haluankin toivottaa kaikille jo nyt oikein hyvää juhannusviikkoa!

Nauttikaa suvan suloisuudesta ja voikaa hyvin.


Vi snakkes, Marianna