Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Vuoristossa


Peräkärry keikkuu auton perässä alas soraista mökkitietä ja herättää pensaissa laiduntavien kevätkaritsojen uteliaisuuden. Ne puskevat ja tönivät toisiaan (ikäänkuin parhaista näkymistä kilpaillen) ja haluavat selvästikin nähdä, mitä kaupunkilaiset tällä kertaa touhuavat.
Peräkärryssä matkustaa kasvihuone! 
Se jatkaa matkaansa kottikärryillä ja keikkuu laatikko kerrallaan alas kiviportaista mökkipolkua. Lammasyleisö kannustaa viikinkiä, joka tasapainoilee laatikoidensa kanssa. Viikinki loukkaa olkapäänsä ja mutisee jotakin paikallista, kilttiä marmatusta, mutta saa kuin saakin laatikot mökkipihalle, vieläpä ehjinä ja oikeasssa järjestyksessä.
Minä olen iloinen - minulla on kasvihuone!

Perjantai-ilta mökillä oli jo niin juhannusmainen, kaunis ja auringon kultaama, että rannalla tuli istuttua kauan. On ihanaa potkaista kengät jalastaan, kahlata mereen ja hengittää syvään täydellisesti rauhoittuen. 
Eikä mikään maistu paremmalta, kuin iltakahvit tällaisena kesäiltana!

Rakkauteni tätä vanhaa taloa, sen pihapiiriä, rantaa ja venevajaa kohtaan yllättää minut tuon tuostakin voimakkuudellaan....niin tälläkin kertaa. 
Miten sitä voikaan rakastua vanhaan torppaan?!  

Tunsin huonoa omatuntoa siitä, että olin viikkoa aikaisemmin, ystävättäreni upealla vapaa-ajanasunnolla vieraillessani, nimittänyt torppavanhustani työleiriksi ja ihastellut heidän luksusasumistaan sen helppouden ja virtaviivaisen tyylikkyyden lumoamana! 

Minähän rakastan työleiriäni -  jokaista pihan ruusupensasta, kallioita kiipeävää klematista, syreenipuuta, pihakoivua lintuperheineen, venevajan pääskysiä, luumupuita, vanhaa päärynäpuuta ja ennenkaikkea 200-vuotiasta talovanhustani.
Pihapiirissä puuhasteleminen ja torpan hoivaaminen ovat kyllä jatkuvaa työtä, mutta minähän rakastan tehdä sitäkin. Olen omin käsin parantanut torppavanhuksen 70- ja 80-luvuilla saadut ruhjeet, tehnyt siitä unelmamökkimme ikäänkuin mummojemme hengessä ja tuonut siten takaisin osan lapsuuttamme.....tiedättekö....perhoshaaveja, vesikauhoja, vanhoja Aku Ankkoja, palasaippuaa, mummolta perittyjä kahvikupposia, pitsiverhoja ja pelargonioita ikkunalaudoilla. 

Perjanai-ilta jatkui kullanhohtoisena ja minä pyysin torpaltani anteeksi. 









Vanha Rogaland seilasi ohitsemme valoisassa illassa. 
Ja katsokaapa....juhannus tulee olemaan ruusuntuoksuinen! 




Mustalla metsäetanalla on lupa kulkea täällä. Se kuuluu luontoon ja pitää iberialaiset kurissa. Se ei myöskään tee mitään suurta vahinkoa hyötykasvejen suhteen. 






Launtaina jouduimme jättämään torpparielämän jälleen viikoksi, sillä meitä odottivat työt vuoristomökillä, jota valmistelemme myyntiin.
Päivä oli mitä kaunein ja ajomatkamme Strandista Hellelandiin täynnä niin kauniita maisemia, että päätin ikuistaa niitä .... vaikkakin liikkuvasta autosta :)










Perillä vuorilla tehtiin töitä. Päivä oli kuuma ja hikinen, mutta illalla vuorille saapui sumu, joka tuntui hyvältä, vaikka toikin mukanaan hyttysiä..... ja voi miten ne minua söivätkään. Suomalainen veri tuntui olevan eksoottista vaihtelua vuoristohyttysten ruokalistalla - viikinki kun sai olla ihan rauhassa, kun taas minä muistutan tällä hetkellä jonkinlaista rokkopotilasta :)

Tämä vuoristomökki tullaan myymään kaikkine kalusteineen ja varusteineen, joten sen myyntiin valmistelu on lähinnä stailaamista jo talossa olevilla huonekaluilla ja esineillä, sekä järjestelemistä/siivoamista. 
Entiset asukkaat ovat remontoineet ja sisustaneet mökkinsä perinteiseen vuoristomökkityyliin ja mikäs täällä oli ollessa. Maisemat ovat huikeat ja mikä parasta, vuoristopuroissa ja niiden kivikoloissa voi käydä kylpemässä ja uimassakin. Talvella täällä on lunta ja lumikengät & pulkka kuuluvatkin mökin varusteluun.


Tämä on unelmamökki hänelle, joka rakastaa patikointia kesällä ja hiihtämistä talvella.







Ikkunasta avautuva maisema. 



Mökin takana on terassi.




Tämä viihtyi meillä ja rakastui tuuletuksessa olleeseen mattoon.







Sunnuntaina kuvasin Eigelandsdalenin tietä, jonka tunneliosuuksilla on varoitusmerkkejä tunneleissa mahdollisesti olevista lampaista. Nopeusrajoitus on 80 km/t, joten tämä tuntuu aika hurjalta.



Vuoristomökki on nyt esittelykunnossa, niin sisältä kuin ulkoakin, sillä viikinki teki metsätyöt ja siivosi terassit & pihan. 



Juuri nyt jännitellään juhannussäätä, joka ei kovin suuria lupaile. 
Meillä on aikomus/toive polttaa mökkirannassa kokko, mutta saapa nähdä miten sää sen sallii. 
Sateen sattuessa lienee parasta perehtyä vain niin taikoihin, jotka sateessa on helppoa toteuttaa, eli pullot valmiiksi ja juhannuskastetta keräämään. Sillä kun pesee kasvonsa, on kauneus taattua koko seuraavalle vuodelle! 
Kerrottiinhan sitä myös, että lähteiden vesi muuttui juhannusyönä viinaksi, joten siitäkään ei liene sateen tullen pulaa.
Märät kukat tyynyn alla eivät ole kivoja, mikäli sitä sulhasta haluaa nähdä (kellä sitä ei vielä ole), mutta heinäpellossa saattaa olla ihan kivakin pyöriä ilman rihman kiertämää ja jos se kaste kerran kaunistaa, niin tuohan on tehokuuri koko kropalle.

Poutaa kuitenkin toivon, sillä kesäyötä olisi kiva ihailla ja karkoittaa ne pahat silmät ja muut kakkiaisenergiat taas kokkoa polttamalla.



Lenkkikuvia täältä kotipoluilta.
Kultasade on kukintansa kukkinut, mutta kaunis se on aina.



Lenkkipolun varrella kasvaa ruusuja kuusipuiden välissäkin.




Omassa pihassa kukintaansa aloittelevat syysvuokko ja salvia.






Hyttysenpistojen lisäksi olen onnistunut saamaan myös pienen kesäflunssan ja hoitelen nyt kipeää kurkkuani kreikkalaisella vuoristoteellä ja hunajalla, jota lähdenkin taas kohta lisää hakemaan! Loma lähestyy ja minä jo lasken malttamattomana päiviä.

Tällä kertaa lomalle kanssani matkaa myös siskonpoikani Helsingistä, joten meillä tulee olemaan tavallistakin hauskempaa.



Ensi juhlitaan kuitenkin juhannus ja tietenkin myös nuoremman tyttäreni peruskoulun päätösjuhla, joka on huomenna. Virallisen osuuden jälkeen nuoret jatkavat kesätanssiaisilla ja asutkin vaihtuvat siinä välissä kansallispuvusta tanssiaisasuun. 
Uskomatonta ajatella, että nuorinkin siirtyy jo lukioon, eikä meillä ole enää lapsia peruskoulussa. Aika - miten se onkaan kiitänyt.





Mitä mainiointa Mittumaaria teille kaikille,

Marianna




16 kommenttia:

  1. Ihana tuollaisissa maisemissa on puuhailla. Pikaista paranemista kesäflunssasta ja leppoisaa keskikesän juhlaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni. Kurkkukipua lievitän nyt kokosjäätelöllä ja mustaherukkamehulla vuorotellen :)

      Poista
  2. Mahtavat maisemat!

    Pikaista paranemista ja hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja oikein hyvää juhannusta sinulle myös!

      Poista
  3. Voi miten kauniita kuvia ja tunnelmia, kultainen meri, peilityyni veden pinta, upeita vuoria ja herkkiä kukkasia.
    Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Simpukka! Mainiota juhannusta!

      Poista
  4. Ihanat maisemat, kyllä on upeaa kuvissasi:) Pikaista paranemista täältäkin ,ja toivottavasti olet jo tervehtynyt juhannukseen mennessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja toivotaan! Mikä lie kesäpopo hypännyt kyytiin.
      Hyvää juhannusta :)

      Poista
  5. Voi noita korkeus eroja... ei voi kuin huokailla :)
    - Pikaista paranemista ja oikein ihanaa alkavaa lomaa! Niin ja onnittelut peruskoulunsa päättäneelle - niin se aika rientää ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, välitän onnittelusi tänään varsin aurinkoiselle teinille :)

      Hyvää juhannusta!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Täällä asumisen hyviä puolia ehdottomasti :)

      Poista
  7. Olettepa saaneet paljon aikaiseksi lyhyessä ajassa! Onnittelut uuden kasvihuoneen
    johdosta, sellainen on roikkunut mun must have -listalla jo useamman vuoden.
    Siellä on mukava kasvattaa tomaatit, kurkut yms. kasvit, jotka ovat arkoja hallalle ja
    myrskytuulelle. Eikä pääse peurat napsimaan satoa parempiin suihin!
    Leppoisaa, lämmintä juhannuksen aikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saapa nähdä miten kasvihuonettani käytän, sillä en pysty sitä päivittäin hoitamaan, maalle kun vein. Luulenpa, että teen siitä sellaisen pienen keitaan sadepäivien varalle.....katsotaan.

      Oikein ihanaa juhannusta teille <3

      Poista
  8. Uskomattoman upeat kuvat ja maisemat taas! Haluaisin kylpeä tuollaisessa vuoripurossa.
    Täällä ulkosaaristossa oli todella kaunis juhannusaattona ja aika lämminkin. Nyt juhannuspäivänä sataa ja lämpöä on hiukan reilu kymmenen astetta. Juhannusruusutkin vielä nupussa.
    Toivottavasti flunssa on hellittänyt.
    Leppoisaa Juhannuspäivää! T.Maija Myrskyluodolta

    VastaaPoista
  9. Kauniita kuvia. Kyllä sitä vähän tarvii työleiriäkin olla...=).

    VastaaPoista